sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Summer Up 2014

Viime viikonloppuna bailattiin pari päivää lahessa Suomen suurimman urbaanin musiikin festivaalin tahtiin. Oli oikein mukava ja antoisa reissu,  kelitki suosi jopa, mua vähän liikaaki ku paloin niskasta.



Perjantaina saavuttiin alueelle puolen päivän aikoihin ja jouduttiin hetki odottelemaan porttien avausta. Siinä meiän odotellessa Yle-Lahti kävi vähä haastattelemassa meitä ja nappasi kuvan joka löytyy heidän instagramistaan. Perjantailta odotettiin käytännössä vaan Jannen keikkaa joka oli muuten tosi hyvä, harmi vaa ett Nikke oli samaa aikaa ni ei ollu nii kauheest ihmisiä.  Loppupäivä fiilisteltiin nurmikolla istuen vähä molemmilla lavoilla. Karri ja rudi ja jvg kateltiin eturivin vasemmasta reunasta. Mä kattelin siinä myös joku kuus biisiä Sean Paulia ennen ku lähin suuntaamaa ylämäkeä kohti. Siitä sit hyvissä ajoin hesen kautta hotlalle nukkumaa.



Susse liitty seuraamme lauantai aamuna ja meillä meinasi mennä vähä pitkäks mut ehittii just sopivasti Meissin keikalle. Tuli aika paljon nähtyä eri artistien keikkoja mut kaikkia ei pystyny kattomaan kokonaan. Brädin keikkaa ennen suunnattiin päälavalla ja päästiinki aika lähelle. Upee keikka, livebändi ja kotiyleisö, wow. Siinä mä sitte loppuillan vietinki,  parhaimmillaan olin tokassa rivissä. Soneran purppleparty oli tempauksena huippu mut sitä jauhoo oli sit jokapuolella ja vedin keuhkotki varmaa täytee sitä ni ei ollu silt osin niin jees. Sit oliki Elastinen, Redrama ja Mg + chung ja squad, ne oli kaikki huikeita.  Mut varsinki Lasse♡ Tinie Tempahin aikaan menin yhen rivin taaksepäin ett oltiin Sussen kans vierekkäin kun se oli onnistunu pujottelee sinne. Se keikka oli yks parhaista millä oon ollu. Huudettiin ja hypittiin ja fiilisteltiin. Enkä ehkä kestä ku näytettiin sille meiän kylttiä ja se huomas sen ja puhu meille. Tunsin oloni niin pieneks fanitytöks ett huh huh, melkein itkin! Kun keikka loppu olin kaikinpuolin iha loppu, sit vasta tajusin ett oon tullu kipeeks ja mul on iha hirvee olo, keikan aikana ei tajunnu yhtää. Sit oli pakko mennä istuu ja Cheekin keikka istuttiin ja fiilisteltiin nurmikolla sen minkä olosta pysty. Vähä ennen loppua oli pakko lähtee hotellille lepäämään, nii ja suihkuun koska sitä violettia jauhoa oli jokapaikassa.




Sussel oli viel jotain lisättävää lauantaist ja keikoist;
Meil tuli yllättävän kiire ja bussis kohti Mukkulan rantaa olin jo ihan varma, et me missataan Meissin keikka. Mut ei! Ku ihmeen kaupal me päästiin alueel tosi vikkelään ja eturiviski oli viel kivasti kaikille paikka -ihmisii oli kyl mun mielest ihan liian vähän, mut mahtavaa silti nähä Meissi soolona, kerranki. Jos jolleki on viel jääny epäselväks, nii oon oottanu kokevani ton n. viis vuot. 2009-2010 me ajeltiin Turusta Joensuuhun ja pysähyttiin mun pyynnöst Lahes -legendaarises Pointguardis, josta sit nopsaa valkkasin levyn kivoimmal kannel varustettuna. Siis kuinka hyvä tuuri, et se oli nimenomaan Meissin levy! Siit asti oon ollu ihan innoissani mm. siit, et Brädi otti Meissin keikkaryhmäänsä ja voi juku! Keikka itessään oli huippu, uusii biisei tuli kivast ja pari lemppariiki niist synty välittömästi. Toivon et toi levyprojekti ottaa nyt tuulta alleen ja joku sen julkasee viel tän vuoden puolel, en millään malttais, mut hyvää kandee oottaa, eiksje?








Brando ja Flowboysfam oli kivoi, oli vaan niin tajuton auringonpaiste just siihen UP Coming -lavalle et kauheest ei tehny mieli hyppii ja riehuu. Välil mä sit istuskelin sivus Sofian tai Ellin kaa ja fiilistelin sivummalt. Tosta me suunnattiin viel takas ED -laval Ideaalin & Jay Who?:n keikal. Hassuu, et neki on viel noin pikkunimii, vaik niitten musa on just tollast mikä ihan hyvin vois maistuu isommallekki yleisöl. Ehkä seki päivä viel koittaa -toivottavasti. Afrikan tähti kuulosti ihan mahtavalt biisilt ja ah, en millään malta oottaa et se julkastaan. Toivottavasti ennen syyskuuta, mä nimittäin haluun konees soittaa sitä replayl. Paras asia koko keikas kuitenki oli se, et ne veti Signaalist omat versest -harmittaa niin paljon, ettei koko biisii kuultu missään vaihees! HÖH. Mut toi oli mahtava, joten kiiiiitos. 


Sen jälkee me käppäiltiin päälavalle ja jotenki ihmeellisesti saatiin älyttömän hyvät paikat suht lähelt lavaa. Brädi alotteli ja viimekesäst tuttu livebändi hyppäs laval. Voi vitsi kuinka mä tykkäänkään tosta asettelusta. Toivottavast tost tulee jokakesänen perinne! Keikan aikan laval vieraili niin Nikke Ankara ku PistePisteki ja voi kuinka mä fangirlasinkaan. Uimaan aikana niil oli saippuakuplakone ja voi että! Mä en tiedä onks olemas mitään söpömpää. (Tiedämpäs; EI.)
Jotenki huomas et nyt oltiin Brädin kotikaupungis, yleisö oli ihan mahtava ja se energia ja kaikki. Mul menee kylmät väreet ajatelles tota kaikkee, mut se oli loistava. Kotona -biisin aikan yleisö anto kuuluu kyl sen verran kovaa, et ei epäilystäkään etteikö kotiyleisö kunnioittais tota parrakast Lahtelaist riimeilijää. PIDÄN. 

Seuraavaks lavan valtas Elastinen&crew, jonka aikan mul oli niin hyvä fiilis edelleen tost Brädin setist -tuntu et vaa hypin ja tanssin ja huusin, vaik todellisuudes en varmaan päästäny puoliikaa fiiliksist purkautumaan. Ihan mahtava! Ennen loppuu kirmasin taas ED stagelle ootteleen Iso H:ta ja törmäsin siel onneks Elliin -kännykät ei ollu oikeen halukkait yhteistyöhön tuolla. Hoo veti melko lyhyen setin, mut muutamii uusiiki biisei siihen mahtu. Siel oli yllättävän paljon ihmisii ja ihana miten ne oli ihan fiiliksis ja messis ja huuteli toivebiisei ja oih. Sillon mul oli oikeest yhteenkuuluvuuden tunne ja sellanen, et tää genre on oikeesti niin hieno juttu. Hooki on ollu tauol jo ihan TARRRPEEEEKS pitkään, mut silti sil riitti fanei. Awww. Moikattiin sitä Ellin kaa viel nopee keikan jälkeen ja oli ihana vaihtaa pari sanaa :-)

Redraman soitelles päälaval mä kävin hakemas meil vettä ja jotenki ihmeellisesti voimaa käyttämät pääsin taas suht lähel lavaa -vesipulloki ylsi sopivasti Katrin ulottuvil. Siin sit kattelin Mikaelin ja Chungin yms. poppoon menoo, vähän kärsivänä. Mun reppu paino sen verran, et tuntu ku hartiat irtois ja jotenki ei vaan ollu mitenkään hyvä olo -tai sit mä vaan ootin niin paljon Tempahin keikkaa, et olisin vaa halunnu MG:n lopettavan. Boom Kahin aikana mäki kyl sit vähän innostuin ja lauleskelin mukana, ja Kipua toi kyyneleet silmäkulmaan, mut se on ihan okei. Pian toi oliki ohi ja jännitys vaa alko käymään sietämättömäks. DJ Charlesy ei ollu Tinie Tempahin mukan, ku se oli jääny Britteihin festareil soittelee musaa vähän isommal yleisöl. Meno oli kuitenki ihan huikee, vaik tuntu et välil meit katottii ku hulluu -me hypittiin, huudettiin ja oltiin niin innoissamme, muitten mietties et ÖÖÖÖ MIKÄKÖHÄN BIISI TÄÄ ON. Kuitenki, tunnetuimmis biiseis muutki osas sanat ja oon niin ilonen siitä. 2012 Tempahin keikal ei ollu kovinkaa innokast porukkaa, mut aaaa aaa aaa. Pakko sanoo, et ens kesänä saatan suunnata Tempahin perässä brittifestareille. Oli sen verran mahtava. 

Ei mulla muuta. Oli kivaa, kiitos kaikille ihanille keihin törmäsin ja keitä moikkailtiin nopsaa, oli ihana nähä, oli ihana päivä ja olen kovin onnellinen.


I BELIEVE THAT A HEART CAN SAVE THE WORLD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti