perjantai 28. maaliskuuta 2014

In a world like this!

Yks pitkään odotetuista viikonlopuista koitti viimein ja käveltiin yhdentoista jälkeen perjantai aamuna Marin kanssa Hartwall Areenalle. Siellä oli jo joku about kuus muuta tyttöä odottelemassa ja siinä jutusteltiin ja istuksittiin. Vaan sellanen kevyet seitsemän tuntia. Oli tosi kova tuuli ja välillä tuntu että on ihan jäässä mutta ihan hyvin sitä loppujen lopuks selvittiin. Mulle sattu tosi kiva turvatarkastaja joka katto mun tavarat ennen ku virallinen tarkastus ees alkoi ja olin ensimmäisenä lipun tarkastuksessa. Ihan ensimmäisten joukossa juostiin pitkin Hartwall Areenan pitkiä käytäviä, välillä tuntu että kuolen ja mun astmakeuhkot hajoo, ihmiset menee must ohi ja mietin ett mun eturivin paikka on menetetty.


Sitten osa ihmisistä pysähtyy järkkäreitten kohdalle luullen että siitä pääsee permannolle ja pääsen aika monesta taas ohi. Vihdoin järkkärit pysäyttää meiät hetkeks, saan taas happee. Mut vaan hetken kunnes alkaa porrasjuoksu, pelkään koko ajan ett kaadun. Viimein permanto aukee nenän eessä ja bongaan heti eturivissä tilaa ja kerään jostain voimii kipittää vaan sitä tyhjää tilaa kohti niin nopeesti kun ikinä mahollista. Pääsen siihen kaiteeseen kiinni ja tuntuu ett pyörryn. Tiiättekö se tunne kun sä oot odottanu ja jännittäny jotain tosi pitkään, vähän vaan salaa toivonu ett asiat menee just niinku haluut mut et kuitenkaa oo uskaltanu uskoo siihen ja sit kun se vihdoin tapahtuu. Kaikin puolin upee fiilis vaik samaa aikaa must tuntu ett mun keuhkot valuu lattialle ja jalat kuolee.


Eikä aikaakaan kun Redrama tulee lavalle. Hypin ja pompin kun pieni orava ja huudan täysii messis kaikki uudetkin biisit ja ihmiset mun ympäril kattoo mua ku jotain sekopäätä. Oon niin fiiliksis ja haipeis etttei mua kiinnosta jos muita häiritsee. Lasse hymyilee ja vilkuttaa mulle, aaaw, parhautta. Keikka menee liian nopee ja viimenen biisi Clouds alkaa, kaikki etualan ihmiset nostaa sellaset pilvet ilmaan mitkä BSB Finland Ry oli järjestäny, oli päheet. Ja ai että ihmisten huutoo ku ne huomaa Aj:n siel lavalla, wou. se oli niiin siistiä. Mun lempparit yhes lavalla esittää biisii yhes, aaw jes.


Täs vaihees olin ihan ett yhyy, Lasse ois voinu vetää pitempää ett nyt tulee vaa joku kakka lämppäri ennen bäkkäreit ja plää. Sit The exchange tuli lavalle ja mä olin ihan ett wouuuu, wtf. Huikee energia ja ihan mahtava show pojilta. Tykkäsin niiiin paljon ja hymyilin varmaa vaa koko ajan. Ja se ett joku vetää macklemoree on vaan coool. Naaaa-naaa-na-naa-naa-na-naa-naaaa :D ihan mahtavaaa!



Pieni tauko ja must tuntu sen aikana ett oon huutanu jo mun äänen käheeks. En mä sit ihan ollukaan koska kun bsb vihdoin asteli lavalle ni sitä ääntä lähti ja paljon. Se 8-10v fanityttö hyppäs musta esiin ja oisin voinu vaan hyppii, pomppii, kiljuu, itkee, huutaa, laulaa täysii ja nauraa. Niin mä hyvin pitkälti teinki. En kyl itkeny ku ihan alus ja yhen biisin aikana. Keikka oli niiin täydellistä. Kaikki ne biisit, klassikot, vanhempii ja uusii hyvässä sulassa sovussa. Nautin joka sekunnista. En een osaa kuvailla tätä sen tarkemmin, pitää itse kokea.



Keikan jälkeen oli hyvin pitkälti kaikkensa antanut fiilis. Lähettiin Marin, Niinan ja Johannan kanssa syömään ja mietittiin mitä tehtäis. Väsytti jonkun verran mut silti mun oli pakko viel käydä Adamsin edessä moikkaamassa Sebastiania ja siitä kipitellä Sainttii tsekkaamaan meno ja moikkaamaan Jussia, Mari ja Niina tuli kiltisti mukana, heheh. Ehdittiin myös kuunnella hetki Junon keikkaa, harmi ettei ketku ollut siellä mukana :D

Ps. Videoita lisäilen pikkuhiljaa mun youtube kanavalle, muutama siellä onkin jo :)
https://www.youtube.com/user/keijoleena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti