tiistai 19. marraskuuta 2013

Näin mä elän, haluun elää ja tuun elää ikuisesti

Haluun avartaa vähän mun maailmaa, kertoo mistä tää rakkaus (suomalaiseen) hiphop -sceneen on syntyny ja miks tää ei oo mikään ohimenevä juttu. 

Jos jolleki on käyny epäselväks, mä oon seurannu näitä artisteja paljon ennen Vain elämää -huumaa. Muistan ala-asteelta ku kuunneltiin kässän tunneil Kapasiteettiyksikön Erobiisii. Muistan kuunnelleeni Cheekin Avaimet mun kiesiin nelos-vitosluokal. Muistan, miten oon itkeny Fintelligenssille yksin omas huonees. Mul oli hirveesti lehtileikkeitä, julisteita ja levyjä. Selailin Rähinän nettisivuu (muistatteks ne vanhat 2000-luvun sivut, jotka vaihtu uusiin joskus 2007-2008?!) yhtenään ja toivoin viel joskus pääseväni keikal; se oli mun suurin unelma. 5th element oli älyttömän iso juttu ja Mä oon niin leija soi kaikilla. Muistan, ku joskus musiikinopettaja soitti meil Avaimen levyy ja mä rakastuin tyystin. Musiikkiin siis, en opettajaan, heh.  Yläasteel tein Cheekistä esitelmän, enkä koskaan ois uskonu, että pääsisin ikinä juttelemaan sille, tai muillekaan.
 

Mun ensimmäinen keikka oli Fintelligens Torniossa, 28.11.2008
(Mua ei päästetty aiemmin keikoille, voitte arvaa kuin paljon mua harmitti missaa KY:n vikat keikat.)
Eli asuin sillon samalla paikkakunnalla missä nyt, eikä täällä oo kauheesti mitään tapahtumia. Varsinkaan alaikäsille. Tollanen oli luksusta ja mun haave kävi toteen. Mua jännitti niin paljon! :-D
Genssit oli just pari viikkoo aikasemmin julkassu uuden comeback-levynsä ja oi että, se fiilis ja kaikki oli niin upeeta. Tykkäsin siit, et ne veti uuden levyn biisei, mut myös niit vanhoi joitten kans mä olin kasvanu. Elastisen soolomatskuuki kuultiin. Oih. En päässy tapaamaan Hoota ja Elaa, mut ei se haitannu, mä olin onnellinen.


Ton jälkeen mä aloin ahkerasti kyttäämään keikkakalenterei. Mun iskä opiskeli Joensuussa, joten kattelin jos siel suunnal ois mitään. Cheek @ Joensuu, pääsiäinen 2009. Arvatkaa, tajusinko mä ottaa selvää sen ikärajoista, ennen ku olin Joensuus? En. Mut hei, ei se mitään, vaik mua harmittiki ihan sairaast nii mul oli silti ihan kivaa. Ja pari kuukautta tosta eteenpäin oli viel kivempaa. Käveltiin koululle kavereitten kans, ku huomasin mainosjulisteen: "Cheek @ Tornion jäähalli, 09.05.2009". Voi sitä onnen määrää :-D 
Sit, ku keikka vihdoin tuli, mä tunsin niin ääremmäistä onnellisuutta. Muistan ku nauroin sitä, etten ymmärtäny miks ihmiset yrittää kurkottaa takarivist asti Jaren käteen, haha. Brädi oli sillon mukana ja Luoma oli jo ottanu Kometin paikan. Keikan jälkeen me mentiin kavereitten kaa ulkopuolel oottelee, ku Luoma siel seisoskeli. Mä olin niin ujo, etten uskaltanu tehä yhtään mitään. Yhyy! :D
Ooteltiin jonku aikaa, kunnes tuli kylmä ja lähettiin takas sisäl; Jare jako siel nimmareit. "Haha, sul on meiän paita! Hyvä!". Arvatkaa uskalsinko vastata? No en. Hymyilin, nyökytin ja puristin nimmaripaperii kädessäni. Voi niitä aikoja.


Sinä vuonna pääsin sit viel kolme kertaa keikoil, kaikki Jaree. Neljännel kerral Jare moikkas mua tosi innokkaasti, kysy mikä mun lempilevy silt oli ja kaikkee kivaa, mua hymyilytti niin paljon! En tiiä muistiks se mut sillon jo, mut toi pieni jutteluhetki oli mulle niin iso asia. En olis koskaan uskonu jos joku ois mulle etukäteen kertonu, että parin keikan jälkeen juttelet Cheekille. Koskaan. 

 Iskä oli edelleen vähän nihkee päästämään mua keikoille, ettei vaan satu mitään, joten seurailin sit taas vaan taka-alalta. Brädin levynvalmistumisprojektii olin seuraillu ahkerasti Brädin omien nettisivujen ja Irc-Gallerian kaut, ja kommentoinki sille tosi useesti kaikkee. Sit vihdoin, ku Repullinen hiittejä oli valmis ja kolahti mun postiluukusta, mä hymyilin niin paljon. Mä olin oottanu sitä päivää enemmän ku mitään.
Pian tuliki sit Brädin soolokeikkaa lähelle Joensuuta ja me Äitin ja Saikun kans ajeltiin sinne. Se oli niin awkward koko tilanne, keikka oli jossain eukonkannon MM-kisoissa, kauheesti mummei ja pappei yleisös jotka vaan istu sivus. Mun lisäks vaan muutama ihminen lavan edes ja kukaan ei heiluttanu räppikäsiään. Paitsi mä. Sen vähän, mitä kehtasin. Keikassa itessään ei siis ollu mitään vikaa, ja ton ansiost Kapa taitaaki muistaa mut, samaten Meissi.  


Samana vuonna pääsin Pipefesteille töihin ja sain paljon uusii kokemuksii, näin vähän eri kantilta tätä kaikkee, ja tajusin, että tätä mä haluun mun elämältä; keikkoja, musiikkia, tehdä jotain niihin liittyvää.
Työajan ulkopuolel törmäsin Flowboysfamin poikiin, oi että jäi kiva fiilis niistä! Siis, ostin niitten levyn ja ne väkisin halus kirjottaa mulle sinne nimmarit, ihanat. Mulla piti alunperin olla koko paippi töitä, mut koska olin ahkera ja tein toistenki työvuoroi ja tuurasin, nii sain lauantain vapaaks; seisoin koko päivän eturivissä. Fintelligens oli mahtava, voi juku, mut Cheek räjäytti potin. Ekaa kertaa Jippikayjei livenä ja aaah. Se kaikki, kokonaisuus oli niin huikee. Livebändi oli mukana ja en tiiä, kaikki vaan oli niin huippuu. Olin edelleen onnellinen. 


Siit eteenpäin kävin aika tasaseen tahtiin keikoil, tutustuin uusiin ihmisiin, pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa Rähinä Liveen (suosittelen kaikille, tän vuoden liput on myyty loppuun, mut ens vuonna sit viimeistään!), jossa näin myös ekaa kertaa Katrin ja Riinan ja tapahtu kaikkee muutaki kivaa. Yhtäkkii kaikki artistit moikkaili mua ku vanhaa tuttuu ja suurin osa jopa muisti mun nimenki. Tää hämmensi mua suuresti, koska en oo ikinä ollu mitenkään rempsee luonteeltani, vaan oon mieluummin vähän sivummalla, hiljaa tarkkailemas tilannetta. Rähinäl sainattiin ensimmäinen naisartisti Wava, johon myös 'tutustuin' jollain tapaa, voi mikä ihana ihminen! Myös ekaa kertaa otin selvää et tietääks Jare kuka oon, "moi mä oon Susse!", "Joo, mä tiedän". Haha, tuntuu ku siitä ois ikuisuus.


Vaik sillon 2011 -vuoden loppupuolel tuntu, että kaikki on nyt niin hyvin ku voi olla, että kaikki mun unelmat sen suhteen, että pääsisin joskus tapaamaan nää kaikki, on käyny toteen. Olin väärässä. 2012 toi mukanaan niin paljon uutta.  

 Ensin me voitettiin VIP-tapaaminen Fintelligensin kanssa. Se oli ihan huikeeta, pääsin ekaa kertaa kunnolla juttelemaan noille kaikille, Elastiselle, Hoolle ja Ewokille. Mua hymyilytti koko sen tapaamisen ajan, ja tuntu et me Senjan kans oltiin ainoot äänessä. Tapaamisen jälkeen päästiin keikalle; me oltiin toivottu biisiä, mutta sitä ei kuulemma voitu vetää, ku ei kuulunu settilistaan. Kesken keikan meit kuitenki ootti erittäin positiivinen yllätys; "TÄÄ BIISI ON OMISTETTU SUSSELLE JA SENJALLE" ja pädäm, Timanttii lähti soimaan. 
 Siitä lähti toi vuosi käyntiin, se oli mulle sellanen.. vois sanoo että nousukausi. Mä keikkailin valehtelematta vähintään joka toinen viikko, parhaimmillaan kolme keikkaa viikos. Ja se on oikeesti niin väsyttävää, ku kallistaki, ottaen huomioon kaikki lippu- matka- ja ruokakulut. En silti kadu mitään, sillä ton ansiosta mä oon kokenu niin paljon. Mä oon tutustunu niin moneen ja saanu uusia mahdollisuuksia. Mun ympärillä on ihan hirvee kasa kavereit, jotka harrastaa tätä samaa genree ja ymmärtää mua. 


Näistä artisteista on tullu mulle niin hirveen tärkeitä ja oon kiitollinen tästä kaikesta.
Tänä vuonna oon ihan tietosesti vähentäny keikkoja ja pyrkiny seuraamaan taas ihan taka-alalta, mutten silti koskaan tuu luopumaan tästä kokonaan. Ens vuonna sit taas, mikäli muut elämän osa-alueet sallii, enemmän keikkailua. Tätä genree haipataan kokoajan vaan entistä enemmän, tää on elossa.  


Teksissä en mainitse mm. Redramaa, Mikael Gabrielia tai Janne Ordénia, mutta ne on ollu ihan yhtälailla osa tätä kaikkea ku kaikki muutki. Miksu ihan omalla musiikillaan, Redrama sekä Conscious Youthsien, oman musiikin, sekä GG Caravanin ja Janne Kymppilinjan mukana. Musta vaan tuntuu, että tästä tekstistä ois  tullu liian epäselvä, pitkäveteinen ja noh, pitkä, jos oisin ihan kaikki tarinat käyny läpi.

Tein soittolistan spotifyyn, mis on vähän niit biisei mitä oon joskus kuunnellu, vanhimmat on 2000-luvun alusta ja osa taitaa olla 2008. Täs ei todellakaan oo kaikki, vaan pintaraapasuu, mutta jos kiinnostaa, nii kandee käyä kuuntelemas TÄSTÄ

4 kommenttia:

  1. ihana tarina D--------: voi että mä toivon että olisin tajunnu kans aiemmin että noi tekee mahtavaa musiikkia, nyt mahdollisuudet ees vähä tutustuu noihin on aika vähäiset. tämmöset fanit niinku sä on niitä parhaimpia ku kaikki aina ykkösfaneudesta kyselee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos, tuli hyvä mieli! :-)
      Mun mielestä kaikki on hyviä faneja, enkä mä koe olevani lähelläkään mitään ykkösiä. :D haha

      Poista
  2. ompas ihanasti kirjotettu. täst tekstistä hehkuu sun kiitollisuus ja muu niiin paljon. ihanaa :) susse sulla on muuten aivan törkeen ihanat hiukset ! vaikutat tosi ihanalta persoonalta . :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kiitos paljon! Ihana :-D
      Ja hyvä et huokuu, toivottavasti tarpeeks, koska tätä kiitosta ei voi koskaan näyttää tarpeeks.

      Poista