maanantai 12. marraskuuta 2012

Cheek 9.11.2012 Padasjoki

Mulla on ylivoimasesti eniten kertyny Cheekin keikkoja, tänkertanen oli 30. Kuvittelin ain, et sit joskus ku toi luku tulee täyteen, oon jollain baarikeikal ja biletän rajusti. Toisin kävi, junnukeikka rupukylässä keskellä ei mitään (älkää käsittäkö et mul ois jotain syrjäsii pikkukylii vastaan, päinvastoin). 

Tultiin sisälle just ku keikka alko, Luoma laitto Liiga Musicin soimaan. Ei siis todellakaan ees haviteltu eturivipaikkaa, kiva joskus näinki. Nuorimmat tais olla, no, nuorii, about 6-vuotiaita. Siitä sit ylöspäin aika tasasesti teini-ikäsiin ja näitten pikkulasten vanhempiin. 

En ookaan aikoihin nähny yleisöö noin tollasena täysin innostuneena hassulla tapaa. Ne kilju, siis kilju, huutamisen sijast. Jotkut huuteli paitaa pois ja toiset tunnusti rakkauttaan. Hauskaa et tollasii faneja löytyy viel, ite ku on tollasest touhust kasvanu yli nii sitä unohtaa ettei kaikki oo samanikäsii, vaan niitä nuorempiiki löytyy. Mietinki aina välil haikein fiiliksin miten siistii oli käydä ekoil keikoil ja nähä artisti "niin läheltä". Nimmari oli hienoin asia maailmas eikä uskaltanu ees kiittää jännitykseltään. Nykyään järki on mukana ja tajuu et normaalei ihmisii ne artistitki on -ne vaan tekee julkista työtä ja on asteen tunnetumpia. 

Cheek, lokakuu 2012

Toi keikka muistutti mua etäsesti mun ekasta Cheek-keikasta. Ihan ku oisin seurannu sitä samaa, mut vaan jollain tapaa sivusta, jonkun toisen näkökulmasta. Tiesin mitä niil nuoril siel pyöri päässä, kuin siistii niist oli olla siel ja nähä tää livenä. Se into oli söpöö kateltavaa, tuli itelleki hyvä fiilis ja muisti taas, että on oikeesti syytä olla kiitollinen kaikist keikoista. 

Mitään settilistoja en ala kirjotteleen, mut oli kiva ku yleisön pyynnöst normaalisetist poikettiin ja vedettiin pätkä Kaikki hyvin -biisist. Aina yhtä toimiva. 

Keikan jälkeen oli nimmarinjako, mä karkasin siin vaihees ulos pois jaloista. Se paikka oli niin pieni ja ahas. Katri sit soittiki mul ja juttelin sen kaa ku Luoma tupsahti viereen. Koht sil oliki mun kännykkä korvalla ja Katri sil puheli jotain, "Anna mä puhun luomal!". Tottakai mä tein työtä käskettyy, vaik kuulemma oli vaa ollu läpäl heitetty juttu. No, ei siinä! 

Juttelin Luoman kans sen aikaa, ku Brädi jako nimmareita niil pikkusil. Ne oli nii söpöi ku ilahtu noin pienest asiast niin suunnattoman paljon, kaikkien pitäis ottaa lapsista mallii. Pakkastahan siellä oli about 5 astetta, joten toivon ettei Brädi tuu kipeeks ton myötä. Ihailtavaa et haluu olla faneilleen mieliks ja pitää ne tyytyväisenä. Sit ku nää kaks herrasmiestä pääsi vihdoin lähtemään bäkkärille, käytiin me moikkaamas viel Cheekkiä. Mä kysäsin puoltosissani, et pääsenkö kyytiin ja vastaukseks sain "eyoo-oo-oo ota minut kyytiin". Haahahahaa, hauska juttu :D


Meki sit lähettiin ajeleen pois, tarkotuksena viedä mut Jämsän asemal, mut eihän sielt tietenkää enää mitää ois moneen tuntiin menny, vaikka netissä niin sanottiin. Päädyin sit muiden mukana Jyväskylään, josta pääsin sit pienen oottelun jälkeen kotimatkalle. 

Kiitos Ellil mukaanhoukuttelust. Extemporematkat on aina hauskoi. Oli mahtava reissu, tälläsii pitäis tehä useemmin!

3 kommenttia:

  1. Aaaw, sain tästä taas lisää onnellisuus fiiliksiä kun muistelin puheluani :DD

    VastaaPoista
  2. Mäkin tuolla mahtava keikka:D♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippuu et tykkäsit! Se kyl oli söpö ja tiivistunnelmainen :-D

      Poista